15 joulukuuta 2008

Yleisönosastokirjoitus



Halki, poikki ja pinoon

Äidinkielen opettaja Oula Mäkipää Iitistä kailottaa kyseenalaisella  tavalla yleisönosastokirjoituksessaan " Äidinkieli ja kirjallisuus eri oppiaineiksi" (HS 15.12.2008) nykyisen oppiaineen pilkkomista.

Kirjoittaja käsittelee osittain ilmeisesti samaa asiaa kuin Helena Linna ja Merja Kauppinen (HS 15.12.2008), jotka ovat luultavasti julkaisseet oman tekstinsä yleisönosastolla, mutta kirjoittaja ei vaivaudu määrittelemään väitteitä tai edes aihetta selkeästi.

Mäkipää pyrkii ilmeisesti jakamaan oppiaineen asiakirjoittamiseen ja toisaalta runojen rustaamiseen sekä draamaleikittelyyn. Ensimmäistä hän kutsuu "suomen kieleksi ja viestinnäksi" ja jälkimmäistä "sanataiteeksi ja draamaksi". Puheviestintä ja kirjallisuushistorian opetus on ovat hänen mielestään ilmeisesti tarpeettomia, sillä ne molemmat jätetään mainitsematta. Olisi ehkä kannattanut tutustua eurooppalaisiin malleihin, kuinka jako on toteutettu kielen ja kirjallisuuden välillä.

Olen täysin samaa mieltä Mäkipään kanssa, että hänen opettamansa oppiaine on tieto-, taito- ja taideaine. Myös pakollisilla kursseilla voidaan kirjoittaa luovasti. Kuva-analyysien ja satujen kirjoittaminen ovat molemmat luovaa kirjoittamista. Draamaleikeillä voidaan käsitellä kirjallisuutta ja vaikkapa uutistekstejä. Opiskelijat hankkikoot omat "flow-tilansa" viikonloppuisin yöelämässä eikä koulussa pakollisilla tai valinnaisilla kursseilla.

Koulu on opiskelijoiden työpaikka, jossa työnteko on tarkoitus ja päämääränä hankkia tulevia opintoja varten sitä henkistä pääomaa ja konkreettista osaamista tulevaisuuden haasteisiin. Olen jyrkästi eri mieltä, että muka "opetuksen tärkein tavoite on oltava itse kirjoittamisen aktista nauttiminen".

Mäkipään teksti jää väistämättä pelkäksi heitoksi väitteiden yksipuolisuuden vuoksi. Sanallakaan ei sivuta edes opetussuunnitelmaa tai siihen tehtäviä muutoksia ylioppilaskokeesta puhumattakaan. Näiden asemesta kirjoittaja olisi lisäämässä jotain kerhomäärärahoja, koska ne toimivat "mielenterveyden eheyttäjinä -- näinä kauhajokien aikakautena". Väite kuulostaa peräti huteralta, sillä leikkikerhoista ei olisi ollut mitään hyötyä ainakaan Kauhajoella: tappaja ei edes ollut lukion oppilas.

Jos ajatellaan kirjoittajan tavoitteita, ylioppilaskirjoitukset kaipaisivat uudistusta. Ehkäpä hänen mielestään tekstitaidon koe tai esseekoe joutaisivat kuopattavaksi. Toisen koepäivän vaihtoehdoksi voisi esittää vaikkapa draamakoetta. Opiskelijoille jaettaisiin aamutuimaan dramatisoitavat tekstit, jotka voisivat olla vaikkapa uutisia tai novelleja. Niistä sitten muokattaisiin farsseja tai beckettmäisiä absurdeja näytelmiä. Iltapäivällä olisi aika esityksiin, jotka tietysti taltioitaisiin.

Koulun opettajat (vähintään kaksi) suorittaisivat alustavan arvostelun. Opiskelijoiden oikeusturvan takia myös sensoreita olisi kaksi. Kaiken lisäksi sekä koulun opettajien ja sensorien antamat pisteet laskettaisiin yhteen, ja lopullinen arvosana muodostuisi näiden kahden keskiarvosta. Valitusoikeuden ei tulisi maksaa mitään, ja se olisi sallittava kaikille halukkaille, joiden alustava arvosana laskee. Rahoituksen voisi hoitaa vaikkapa veikkausvoittovaroista, tai pantaisiin ylimääräinen ylioppilaskoevero lukion oppikirjoihin. Sen voisi toteuttaa lisäämällä kirjan arvonlisäveron päälle ylimääräisen prosentin.

Tomi Tötterstrand
sijaisopettaja
äidinkieli ja kirjallisuus
Järnefeltin lyseo
Lohja



Osallistu keskusteluun ja valitse yksi seuraavista:
  1. Arvioi tekstin sävyä ja tyyliä.
  2. Erittele kirjoittajan argumentaatiota ja dialogia.
  3. Pohdi tekstin uskottavuutta ja viestivyyttä.

02 joulukuuta 2008

Niin höveliä, niin höveliä arvostelua


Aika ajoin näkee kollegojen purnaavan yleisönosastoilla Hesaria myöden arvostelun epäoikeudenmukaisuudesta. Kai Heltola urputtaa ja Kati Koivisto ruikuttaa, kun ne sensorit eivät muka tiedä, miten pitää arvostella.

Yhteistä näille ja muille purnaajille on se, että heidän antamansa pisteet laskevat. Alanpa minäkin ruikuttaa: koskaan meillä Lohjalla pisteet eivät ole nousseet niin paljon kuin tänä syksynä. Tutkintoarvosana nousi reilulla kolmanneksella yhden numeron, ja yksittäisistä suorituksista nähtiin huimia loikkia.

Pisteet Lohjalla:

  • improbatur 8%
  • approbatur 15%
  • lubenter 23%
  • cum laude 33%
  • magna 15%
  • eximia 4%
  • laudatur 2%
Keskiarvo 3,44

Pisteet koko maassa:
  • improbatur 7%
  • approbatur 14%
  • lubenter 20%
  • cum laude 31%
  • magna 18%
  • eximia 7%
  • laudatur 3%
Keskiarvo 3,66

Pistemäärät

Ylioppilastodistuksen pistemäärät (puoltoäänet) ovat nykyään ehkä lähinnä tilastointia (keskiarvojen laskemista) tai kompensointipisteitä varten, jos kokelaalla on hylätty suoritus jostain yo-kokeesta. Puoltoääniä ei enää lasketa mukaan ylioppilastutkintotodistukseen toisin kuin ennen vanhaan. Silloin rehtori luki tulevien ylioppilaiden puoltoäänet ennen todistusten jakoa.
Jos pistemäärä neljä vastaa kouluarvosanaa seitsemän, ei hyvältä näytä: valtakunallinen keskiarvo on tänä syksynä 3,66.

Pisteitä kertyy suorituksista seuraavasti:
  • improbatur 0
  • approbatur 2
  • lubenter 3
  • cum laude 4
  • magna 5
  • eximia 6
  • laudatur 7

Yleisesti ottaen äidinkielen ja kirjallisuuden koe menee edelleen huonosti, jos sitä verrataan muiden oppiaineiden ylioppialaskokeeseen. Lyhyt matematiikka (3,5) ja pitkä matematiikka (3,56) olivat vain nippa nappa alle valtakunnallisen kokeemme alapuolella. Sen sijaan reaaliaineissa ja englannissa tulokset ovat eri luokkaa.

Mistähän tämä kertoo?
Onko koeuudistus epäonnistunut?
Onko arvioinnissa epäonnistuttu?
Eikö äidinkielen opettajista ole enää mihinkään?


Tästä täytyy jokaisen vetää omat johtopäätöksensä - niin minäkin. Lievennän arviointiani ainakin suoritusten alapäästä. Jokaisen opettajan pitäisi aina selvittää, kun sensori on antanut arvosanat ja toimia itse sen mukaan. Ihmetystä ovat herättäneet varsinkin Pentti Leinon lausunnot riviopettajien ja sensorien vastakkainasettelusta. Sensoreita tarvitaan niin kuin kuin tähänkin saakka, sillä "tavalliset opettajat" eivät muka osaa arvioida yo-tekstejä.

Onkohan sitten niinkään? Tämäkin on jo nähty liian monta kertaa: jos sensori toimii yliopiston suomen kielen laitoksella, arvostelun paino on tietysti oikeakielisyydessä. Malliesimerkki on muutaman vuoden takaa, jolloin abeista (n. 180) kukaan ei saanut laudaturia. Joka ikinen oli tippunut vähintään eximiaan ellei alemmaskin. Nyt onnenpyörä kääntyi oikeaan asentoon - hyvä tämän syksyn kirjoittajan kannalta. Entä toinen ääripää? Mitä luusereista?

Arviointi ja arvioijien kriteerit kaipaavat kovasti uudistusta, joka onkin jo valmisteilla, jotta arvostelun epätasa-arvoistavat ristiriidat saataisiin viimeinkin historiaan.On todella ihmeellistä, etteivät abiturientit pärjää oman äidinkielensä kokeessa niin kuin muiden kielten kokeessa tai reaaliaineissa.

Muutamia tuloksia:
  • Historia 4,01
  • Psykologia 4,09
  • Filosofia 4,05
  • Terveystieto 4,13
  • Biologia 4,09
  • Englanti 4,42 (pitkä oppimäärä)