Ironinen kirja-arvio

Houkutus by Stephenie Meyer


My rating: 4 of 5 stars
Stephenie Meyerin menestysromaani uppoaa kuin kerttisveitsi lihacarpaccioon - jos lukija on naispuolinen varhais- tai myöhäisteini.

Muutaman tuhannen asukkaan peräkyläkaupunki on tapahtumapaikkana vuosisadan rakkaustarinalle, jossa sata vuotta ilman rakkautta virunut Edward Cullen -niminen "hyvä" vamppi rakastuu hyvätuoksuiseen Isaballa Swaniin.

Aiheena on siis nykyaikaan sijoittuva kauhuromantiikka. Lukija saa tehtäväkseen kahlata neljä Meyerin kirjaa ennen kuin Bellastakin tulee verenimijä ja ennen kuin ihmissudet ja pahat vampyyrit saavat välinsä setvittyä.

Tarina alkaa, kun avioerolapsi Bella muuttaa Phoenixista poliisi-iskänsä luo. 17-vuotias Bella rakastuu oikopäätä kalpeaan, lihaksikkaaseen ja tietysti kuvankauniiseen Edwardiin. Myös vampyyri on myyty ja onnistuu tyydyttämään verehimonsa popsimalla puumia.

Bella on teoksen minämuotoinen kertoja, minkä tiliin voidaan panna kerronnan naiivius ja melkoinen lapsellisuus. Kestää satoja sivuja ensisuudelmaan:"- - ja hän painoi marmorinviileät huulensa varovasti huulilleni." Sentään vähän Pottereita paremmassa dialogissa on joutavia koulutapahtumia ja jokapäiväisiä tyttöjen juttuja sekä niitä vastenmielisiä liehittelijöitä.

Päähenkilö on ahkera ja tunnollinen oppilas, jonka ajatukset pyörivät miltei kokonaan ihastuksensa ympärillä. Myös Edward avaa sydämensä ja toteaa tytön olevan "heroiinia narkkarille". Tutustumisleikki jatkuu jatkumistaan romanttisen imelänä. Siitä huolimatta Bella tekee äidinkielen esseensä kunnolla ja pitää Macbethistä, Humisevasta harjusta ja Jane Austenin kirjoista. Vanhemmat - Charlie ja Renée - jäävät pahvikulisseiksi.

Vasta teoksen loppupuolella kahden rakastavaisen välinen draamallinen jännite laajenee. Toinen vampyyriryhmä tulee Forksiin, ja jäljittäjä James haluaa imeä Bellan tyhjiin. Siinä Cullenin kuusihenkisellä perheellä on tekemistä, mutta loppu on onnellinen. Muutama aukkokohta jää koukuttamaan lukijaa, ja Bella haluaa olla ikuisesti ihanaisen Edwardinsa kanssa: hänhän on "parempi kuin arpajaisvoitto".


View all my reviews >>

Arvioita uusista ja uudehkoista kielenhuollon oppaista

Uusi apulainen. Kieliopas (Laatusana Oy 2009, 160 sivua)
Tekijät: Minna Harmanen, Suvi Kaipainen ja Mervi Murto.
Teos on hyvä perusesitys suomen kielen rakenteen kuvauksesta ja kirjakielen keskeisimmistä normeista. Se soveltuukin käsittelemistäni kielenhuollon oppaista parhaiten lukion ja kolmannen asteen opintojen peruskieliopin kertaamiseen ja käsitteiden sekä oikeakielisyysohjeiden palauttamiseen aktiivikäyttöön. Käsitteet on uudistettu Ison suomen kieliopin (2004) mukaiseksi. 

Kehun

• visuaalista selkeyttä
• selkeää sisällysluetteloa
• täsmällistä esitystapaa.
  

Moitin 

• hutilointia korjausluvussa (esim. s. 125)
• uudisten esitys (esim. taipumattomat sanat, attribuutit)
• epäjohdonmukaisuutta esimerkkien lihavoinnissa
• poikkeus- vaihtoehtoesimerkkien puuttumista.
  

Arvin kieliopas (Tammi 2009, 141 sivua)
Tekijät: Arvi Lind ja Kaarina Karttunen.
Telkusta tutun jo eläköityneen veteraanitoimittajan ja uutisikonin sekä Suomen kielen lautakunnan entisen toimittajajäsenen julkaisema opus on suunnattu lähinnä ammattikirjoittajille ja toimittajille, jotka haluavat karsia pahimmat kliseet ja fraasit omista teksteistään.

Kirja sai alkunsa, kun Lind palasi YLE:n toimitukseen reservistä vielä heiluttamaan raippaa - eikä turhaan.

Kehun

• Esimerkit ovat todellisia ja ajanmukaisia.
• Kielivirheet ovat niitä toimittajien klassikkomokia.
• Kielitestit ovat relevantteja.
  

Moitin

• Taitto on vanhanaikaisen kasarimainen.
• Sisällysluettelo on epäselvä.
• Hakemisto puuttuu.
  
• Kuvitus on tekohauska.
  

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2009, 7. uudistettu laitos, 272 sivua)

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas on hakuteosmainen ja se soveltuu hyvin opiskelijoille, toimittajille ja muille ammatikseen kirjoittaville . Teos on kirjahyllyn perusteos, josta löytyy apua oikeakielisyyden ongelmien ratkaisemiseen ja virheiden karsimiseen omista teksteistä. Kirja keskittyy oikeakielisyyden perusohjeisiin, joita tukevat hyvät esimerkit ongelmatapauksissa.


Kehun

• Sisällysluettelo selkeä.
• Jaottelu on toimiva:  a:sta ä:hän.
• Rinnakkaiskäsitteet on huomioitu.
• Marginaaliin sijoitetut lisähuomautukset ovat toimivia.
• Hakusanaluottelo on kirjan lopussa.

Moitin

• Kirja soveltuu parhaiten kokoneille kirjoittajille, sillä muoto- ja lauserakenteen ohjeet ja ongelmakohdat esimerkkeineen puuttuvat.

Pilkulleen! Opas välimerkkien käyttöön. (Otava 2006, 192 sivua)

Pirkko Leinon kirjoittamassa itseopiskeluppaassa lukija pääsee treenaamaan monipuolisesti välimerkkien käyttöä. Kirja on toteutettu siten, että ennen jokaista tehtävää on lyhyt määritelmä ja muutamia esimerkkejä. Niiden jälkeen tulee harjoituksia, jotka voi tarkistaa kirjan lopussa olevasta tarkistusosiosta.

Tyhjän väli korostuu melkoisesti opuksessa (30 sivua koko kirjasta). Vaikka kielenhuoltokirjan nimi on nimenomaan välimerkkiopas, mukana on niin yhdyssanoja, sanaliittoja ja sisennystä, joilla ei ole välimerkkien kanssa mitään tekemistä.


 Kehun

•  Osin tuttavallinen tyyli toimii.
•  Lauseiden väliset suhteet selitetään selkeästi tarkistusosiossa.

Moitin

• Hakemisto puuttuu.
• Sisällysluettelo on liian hajanainen.
• Taitto on perin yksitoikkoinen.
• Ratkaisuvaihtoehtoja ei esitetä. 
• Tyhjä väli esitetään kuin välimerkkinä.
• Tärkeitä asioita ja ohjeita ei korosteta riittävästi.
• Käsitteitä ei määritellä tarpeeksi (esim. saumasana, konjunktiolause jne.)
• Käsittely ja harjoitukset suppeita (esim. lainausmerkit). 

Kielenhuollon Kivijalka (Tammi 2009, 103 sivua).
Irmeli Panhelaisen kielenhuollon oppikirja soveltuu hyvin lukion kielenhuollon kurssille tai itseopiskelumateriaaliksi. Kirja sisältää tarkistusvihkosen, jossa on ratkaisut kirjan tehtäviin. Teos on jäsennelty kolmeen osaan: Ensimmäisenä on oikeinkirjoitussuosituksia sekä käytännön kielenhuoltoa esimerkkeineen s. 5-44. Tämän jälkeen ovat kielenhuollon tehtävät , sivut 44-94. Lopussa on vielä lyhyt kielioppi s. 95-103.



Kehun

• Tehtävien jäsentely toimii hyvin ja noudattaa aika pitkälti lukion kielenhuollon opetuksenjärjestystä eri kirjasarjoilla.
• Tehtävät ovat johdonmukaisia ja asteittain vaikeutuvia, esim. välimerkkiharjoituksia peräti yhdeksän.
• Tehtävien painopiste on oikeanlainen: harjoitellaan tyypillisimpiä oikeakielisyysvirheiden kitkemistä.

Moitin

• Ohjeistukset suosituksineen ovat liian suppeita.
• Lauseoppi ei ole ajan tasalla.
• Tehtävien selitykset ovat suppeita.
• Tarkistusvihkonen on tehty selkeästi opettajajohtoista tarkistamista varten.

Väännä virheet kanseeviin!